Jeps elikkäs mein viikonloppu alkoi karkaamisella töistä hieman aiemmin et päästiin matkaamaan orivedelle oikeassa ajassa jossa ystävällämme oli toko-kisa... mut siel olikyl liian kovana vastustajana vesisade joka olisi meidänkin suorituksen kaatanut kumoon...

        Lauantaina jatkoimme orivedellä vietetyn yön jälkeen oriveden koiranäyttelyllä, joka oli lähellä, mutta kaukana sertin kohdalla. Carmen oli päässyt mökissä haukkumisen makuun ja jatkoi sitä myös näyttely kehässä ja tuomari arpoi kyllä pitkään... mut hävittiin varmaan suurimmaks osaks carmenin räksytyksellä... eli siis sielt avo Eri2, Pn4, vara-serti...

       Sunnuntaina ehkä aamulla olisi uni maittanut, mut olin mennyt ilmoittamaan meidät ast:in agilitykisoihin, jotka alkoivat klo 9, mut sisulla mentiin läpi harmaan kiven ja eka radalt napsahtikii meidän eka nolla ja ihanneaikakin alittui JES!.... Sit nous taas mul kusi suoraan päähän ja tokalle mentiin vähä sillee et mitä täält tulee ni se on plussaa... ja se fiilis tarttui koiraan ja mentiin vähän vasemmal kädel sielt saaliina 15vp ja niihin mukaanluettunalento keinu... mun täytyy mennä henkiselle valmennuskurssille taas....

     Kauneus unien jälkee matka jatkui kohti mitteleiden joukkuetreeniä ja olin päättäny et mennää palkatta patee palkalla... noh patee veti enemmän puoleensa ja vei liikkeet myös samalla suohon karkasikin muutaman kerran... Ja tuli aivan oikeutettu tuomio et noi pateet saa kyl unohtaa toimii toisil mut meil ei ku sil menee senssit aivan sekasii palataan vanhaan ja saatiin myös kotiläksyks bilihlekuuri... tarkoittaa siis sitä et me lähetään carmenin kans kentäl laidalla sidukat kainalos ja pistetään ranttaliks... NO ei vaiskaa... mut mun pitää opetella riemuitsemaan mun koiran kans ja on tosi hyvä et joku sano sen mulle päin näköö... koska nyt ku käy miettii ni Kata on aivan oikees mä oon carmenin elämän aikan vaatinu siltä vaan mut ei me olla biletetty juuri ollenkaan kai mä oon tuudittautunu siihen ku ei se osaa leikkii ni ei me silloin voida bilettää mut nyt opetellaan ja kun katto mistynkii työskentelyy ja patee ni niillekkii riitti ku vaan nosti kädet ylös ja piti niin hauskaa ite.... 

Noh sit ku muut oli tehny ni otin carmenin kans viel palkkatreeniä ja pelitti paremmin joten me otetaan palkattomia treenejä ja palkka tulee sit vast lopuks mun taskusta... ja kisavireeseen mein pitää vaan saada joku muu kikka... Otettiin siis seuruuta ja liikkeest seisomista... ku oli tarjonnu palkattomassa istumista... ja luoksetulo... toimi paljon paremmin...

Aasan kans oltiin vaan hengailemas ja otettiin perusasentoo, maassa pysymistä, viereen palaamista kun aasa maassa ettei väistäisi.... Se on sillee viel nii ihana ku tekemisen meininki on taivais kunhan mä en vaa sitä intoa nyt taas murhaa...

        Huomen se sit vihdoin tapahtuu mä saan mun rakkaani(Donna) takasii. On ollu kyl ihan hirvee ikävä... ja toisaalt jänskattää miten muistan jakaa huomion jokaiselle tarpeeks ja donnalle nyt etenkin... ja tietysti miten Aasa ja Donna hyväksyvät toisensa... Sinänsä vähän huono reikää ottaa kolmas koira oli Aasan kohdal et ois tullu sit vast ku donna tuli kotii, mut näin sitä opitaan taas kaikki kantapään kautta...