Carmen kotiutui 21.8 ja Donna nyt 1.9. Eli nyt on taas kaikki kotona. Carmen joutui tohtorin pakeille 29.8, kun maidot eivät olleet sulaneet pois. Tohtori diagnosoi maitorauhastulehduksen, lääkkeeksi antibioottia(10pv) ja galastoppia (6pv)... noh nyt on ainakin taattu etten lähde ryysimään aksa kisoihin liian aikaisin... antibiootista mun mielest 28pv karenssi...

Kun Donna kotiutui aloitin sillä myös galastopin syöttämisen koska senkin tisulit todella täydet toivotaan et menee galastopilla ohi eikä tarvitse tohtorille mennä. Tosin ensi viikolla Aasan ja Donnan tie vie rokotuksille joten ehkä siinä samalla tohtori tutkii myös tisulien tilanteen.

Aasan kanssa käyn ankaraa pohdintaa ilmoitanko sen hskh:n kisoihin. Heinolan erkkari olisi samaan aikaan, mutta kun omia koiria ei ole menossa on kulkumme vahvasti ainakin kohti hyppyrataa... eniten pään vaivaa aiheuttaa kepit, mutta olen myös miettinyt, että menen varmaan nyt ekat kisat ne vielä peruuttaen, koska silloin tekee ne oikein. Joku voisi sanoa, että on liian aikaista lähteä kisaamaan jos kepit ei ole hanskassa. Huominen treeni riikan kanssa  tuokoon lisää vamuutta tähän ajatukseen ja maanantain treenit ratkaiskoon. Niin ja sinne kentälle pitää raahautua useammin...

Tokorintamalla olemme testailleet hieman carmenin muistia... seisomisen tessutteluun puututtu taka-palkalla ja ruutua muisteltu(ei niin hyvin menestyksin ilman lätkää). Tavoitteita ei tokon suunnalla enää ole, tehdään kun on kivaa ja jos saadaan carmen varmaan kuntoon voidaan mennä jonnekkin koettamaan, sitä viimeistä ykköstä.  Porukka treeneissä käydään ottaa häiriöö sopivan paikan tullen. Olen ajatellut nyt, että omat voimavarat ei riitä kuin yhteen lajiin ja se on meille se agility(siitä sekä koirat,että itse nautin).